...Tiibetinspanielin historia

Tiibetinspanielin historia-faktoideja

Kuten monilla itämaisilla koirilla, niin tiibetinspanieliakin ympäröi tiivis salaperäisyyden verho, jota vasta nyt on alettu tutkimaan.

Kaukaista historiaa

Tiibettiläisten munkkien ja ylimysten lahja maailmalle on tiibetinspanieli. Tiibetissä oletetaan olleen tiibetinspanielin tyyppisiä koiria jo vuodesta 200 eKr sillä kuvauksia tällaisista koirista on löydetty jo 1100-luvulta. Rodun alkuperä nivoutuu läheisesti yhteen kiinalaisten rotujen kanssa. sillä koirat usein risteytettiin kiinalaisen pekingesen =kiinanpalatsikoiran kanssa.
Tiibet on aina (ainakin ennen) elänyt eristettyä elämää, niinpä koirien alkuperän selvittäminen ei ole ollut mikään helppo tehtävä.

Kotimaassaan tiibetinspanieli oli arvostettu luostareiden ja ylhäisön seurakoira. Koska ne olivat pyhiä niitä ei myyty vaan koiria saatettiin lahjoittaa suurena suosion ja arvostuksen osoituksena tiibetiläisille ja kiinalaisille ylhäisön edustajille.
Se mitä ilmeisimmin on ollut sisäkoira, koska sen turkki on pehmeämpi ja lyhyempi kuin serkkujensa, tiibetinterrierin ja lhasa apson jotka kestivät paremmin Tiibetin vuorten kylmät tuulet ja lumituiskut.
Tiibetinspanieli on erittäin valpas rotu, niinpä sitä käytettiin myös vahtikoirana; koirat lepäsivät luostarin muureilla ja pitivät silmällä ympäröivää seutua. Kun näköpiiriin ilmaantui vieras tai susi tms, ne antoivat hälytyksen luostarin munkeille sekä muurien sisällä oleville suuremmille vahtikoirille. Tämä valppaus on rodulle tyypillinen piirre tänäkin päivänä. Tiibetinspanieli hakeutuu myös yhä edelleen korkeille paikoille tai ikkunan ääreen, josta sen on helppo pitää silmällä ympäristöään.
Pienillä koirilla oli oma tärkeä osansa myös luostarien uskonnollisessa elämässä. Tarinan mukaan tiibetinspanielin tehtävänä oli pyörittää etutassuillaan rukousmyllyä vaikkakin tätä osaa tarinasta eivät kaikki usko. Kuitenkin, monilla tämän päivän koirilla on säilynyt kyky pysytellä pitkän aikaa takatassuillaan etukäpäliään vispaten. Ne ovat muutenkin taitavia käyttämään tassujaan esim. porttien ja ovien avaukseen, joten syytä varovaisuuteen on, ettei koira pääse karkuun esim. pihalla vapaana ollessaan.

1900-luku

Ensimmäinen nimeltä tunnettu tiibetinspanieli, joka tuli Englantiin oli luultavasti nimeltäänLhasa. Sen toi Tiibetistä v. 1905 Frank Wormald. Tohtori Greig, joka tunnetaan paremmin tiibetinterrierikasvattajana toi myös 1920-luvulla Englantiin useita tiibetinspanieleita. Hänen kasvatteihinsa kuuluu kirkkoherra ja rouva Abbotin Fanthorpe-kennelin kanta.
Jo vuonna 1934 perustettiin ensimmäinen tiibettiläisten rotujen kerho, mutta toinen maailmansota katkaisi kaiken koiraharrastuksen. Sodan jälkeen ainoa tiibetinspanieli, joka Englannista löydettiin oli Skyid-niminen uros, jonka jäljet johtivat Fanthorpe-kenneliin.

Silkkimissä asuvat Lordi ja Lady Wakwfield saivat lahjaksi Mughiwuli nimisen nartun. Kun Mughiwulin aika tuli saada pentuja, se ajoi komeasti Silkkimin maharadzan Rolls Roycessa Simlaan kohtaamaan Tashi-nimistä sulhastaan. Ensimmäinen pentue syntyi 1941. Kaksi pennuista, Garpon ja Potala tulivat 1946 Englantiin ja tämä sisaruspari sai yhdessä useita pentueita.
Palatessaan Englantiin Wakwfieldin pariskunta toi tullesaan Mughiwulin ja Tashin pojan Laman sekä Dolma-nimisen nartun, jonka olivat hankkineet suoraan eräästä tiibettiläisestä luostarista. Nämä muutamat koirat ynnä myöhemmin jokunen lisätuonti loivat pohjan koko läntiselle tiibetinspanielin kasvatustyölle ja sodasta selvinnyt Skyid lopulta yhdisti Fanthorpe-koirat uuteen kantaan.

Piskuisuuksia

Joillakin tiibetinspanieleilla on päälaellaan ns. tuoksupiste, josta erittyy myskin tuoksua koiran ollessa todella tyytyväinen. Kaikilla tipsuilla ei kuitenkaan ole tätä erityistä taitoa tai lahjaa.
Itse huomasin Pepessä tuoksun kun hierottuani koiran otsaa 30min (ihan huvin vuoksi) alkoi Pepen päälaki ja sormeni haista erilaiselta - myski-partavesi minulle siitä ensinnä tuli mieleen... Hämmästyin kovin kun tajusin mistä oli kyse! Tämä kuitenkin tapahtui vain kerran ja koira oli silloin alle 1v :(

Tiibetinspanieli kaipaa seuraa ja rakastaa hemmottelua, lähellä oloa. Joillakin on taipumusta läheisriippuvaisuuteen eivätkä ne muutenkaan viihdy kauaa omissa oloissaan.
Tiibetinspanielit ovat itsenäisiä koiria ja joskus omapäisiä. Ne peilaavat omistajan tunteita ja ovatkin herkkiä koiria.
Tiibetinspanielilla on paksu ja ylellisen tuntuinen turkki jonka alla sillä on aluskarva. Siitä lähtee jonkin verran karvoja vuoden ympäri.
Tiibetinspanielilla on usein kuvattu olevan kissamaisia piirteitä, eleitä, liikkeitä. Ja meillä tuo ainakin ilmenee puskemisena `kun tykkää` ;) ja tavasta `pestä naamaansa`.
Nyt tiedetään, että kuten tibetinterrieri ei ole terrieri niin myöskään tiibetinspanieli ei ole spanieleille sukua.

Olen lukenut paljon eriäviä mielipiteitä ja artikkeleita tiibetinspanielin sopivuudesta lapsiperheisiin.
Oman pienen kokemukseni mukaan joka todellakin rajoittuu vain omaan koiraani sekä ystävieni ja sisareni lapsiin +satunnaisesti tavattuihin lapsiin lenkillä (0-12v) voin sanoa, että parempaa ja lapsirakkaampaa koiraa saa kyllä hakemalla hakea!
Tosin, on muistettava, ettei mikään koira nauti jos lasten annetaan kiusata sitä ja, että koira tällöin joko yrittää pois tilanteesta karkaamalla tai ärähtämällä tai jopa tekemällä pahempaa riippuen opitusta.
Meillä tuntuu tuo tasapaino olevan kohdillaan sillä Pepe rakastaa lapsia. Pahinta mitä se voi tehdä ja tekee on nuolla toisen kasvot `läpimäriksi`. Se on luonteeltaan todella kiltti pikku koira.

Fu Dog = Buddhan Leijona.

Tiibetinspanieli kutsutaan usein `pikku leijonaksi`. Omasta mielestäni tipsu muistuttaa myös ulkoisesti kuvia joita olen nähnyt tiibetiläisten/kiinalaisten luostaria vartioivista patsaista.
Buddhalaisessa kulttuurissa leijona on suuresti arvostettu. Se on ensin ja selvästikin suuresti pelätty eläin hurjan luontonsa ja raa`an voimansa vuoksi,
mutta se symbolina myös kuvastaa kaikkia ihmisen intohimoja ja tunteen paloja sekä kaikkia pahan voimia, jotka Buddha nujersi. Kesytetystä leijonasta tuli Buddhan uskollinen palvelija ja seurakumppani ja se usein kuvattiin seisomassa Buddhan vierellä.

Toinen tarina kertoo leijonasta, joka päivänä eräänä kulkiessaan metsän poikki näki apinan ja rakastui tähän suuresti. lionstatue Leijona kuitenkin ymmärsi, ettei liitosta apinan kanssa tulisi mitään heidän suuren kokoeronsa vuoksi ja oli asiasta suruissaan. Leijona siis rukoili Buddhaa muuttamaan itsensä pienemmäksi ja Buddhan vastattua leijonan pyyntöön myöntävästi pääsi leijona lopulta avioon rakastetun apinansa kanssa...

Erään toisen tarinan mukaan Buddha itse siunasi koiran koskettamalla tätä otsaan peukalollaan. Tästä nimitys ` Mark of Buddha` = Buddhan Merkki sekä joillakin koirilla oleva valkoinen täplä otsassaan.
Täplä keskellä otsaa kuvaa esim. chakraa jonka yleisesti kuvataan olevan energiapiste ihmisessä tai ns kolmatta silmää joka vuorostaan kuvaa valaistuneisuutta, nirvanaa tai tiedon silmää.

Tiibetinspanielin rotustandardit:
Tiibetinspanielit ry http://www.tiibetinspanielit.fi/
Canada`s guide to dogs http://www.canadasguidetodogs.com/spanieltibetan.htm#other
Australian National Kennel Council http://www.ankc.aust.com/tibspan.html
Tibetan spaniel network http://www.tibbies.net/facts/illustrated.html

Virallista