Minusta / About me

Kuinka löysin Paddyn

Paddy on ihka eka ikioma lemmikkini. Aika on sujunut kuin siivillä siitä lähtien kun hain pojun kasvattajalta. Suurimmaksi osaksi kaikki on sujunut enemmän tai vähemmän loistavasti. Aina välillä on tietysti itseäni väsyttänyt ja stressannut ja on ollut muutoksia perheessä jne...
Olin halunnut koiran jo 5-vuotiaasta -kuten varmasti moni muukin pikkutyttö. Mielessä se oli aina välillä, mutta syystä tai toisesta en aikaisemmin ollut siihen valmis. Aloitin hitaasti ja otin selvää kuinka kouluttaa ja hoitaa koiraa ja etsin tietoa sopivasta rodusta jne. Oli pitkä väli, etteivät koirat olleet mielessäni kunnes taas 2003 aloitin jälleen koirien kuvien katsomisen ja tutkimaan asioita. Keväällä 2004 -en tiedä kuinka- löysin netistä tietoa bolognesesta. Olin aina ollut sitä mieltä, että blondi nainen valkoisen karvapallero-koiran kanssa olisi paha klisee enkä halunnut osalliseksi siitä, mutta kuinkas kävikään. Juuri ennen vuoden 2004 joulua muutettuani omaan asuntooni olin jo päättänyt rodusta. Se tulisi olemaan bolognese. Edellisin työnikin oli juuri päättynyt ja päätin laittaa osan erorahastani koiraan.
Silloinen poikaystävä ja minä menimme Nousiaisiin kasvattajan luona käymään. Ensimmäisestä katseesta asia tuntui kuin olevan sovittu. Nämä pienet karvapallerot sulattivat sydämemme. Kotimatkalla juttelimme asiasta ja poikaystävä oli kanssani samaa mieltä pennuista ja koska hänelle ei myöskään ilmennyt allergiareaktioita oli asia mielessämme sovittu. Viihdyimme kasvattajan luona välillä liiankin pitkään, mutta en vain tajunnut ajankulua siinä pentujen seurassa lattialla istuessa. Ja kasvattaja perheineen oli todella mukava, tuntui todella, kuin olisi mennyt esim. oman tädin luokse aikaa viettämään tms.
Olin ainakin viikon ajan innoissani, jännittynyt -näin unia pennusta, ennen kuin saimme hakea pennun kasvattajalta. Pyörin vuoteessa edellisen yön enkä saanut unta kunnolla, ajatukset juoksivat omia ratojaan pitkin ja poikin -ees ja taas. Kunnes lopulta sain Paddyn kotiin...
Se on maailman suloisin otus. Ensimmäiseksi koiraxi luonteensa puolesta mainio, mutta turkin hoito on todellakin HOITOA. Siitä selviää kyllä 1-2x/vko harjauksella, mutta jos koiralla on vaatteita tai valjaat kannattaa kammata useamminkin, ettei turkki huopaannu. Paddy on fiksu ja nopea oppimaan ja on suuresti miellyttämishaluinen -varsinkin namien ollessa kyseessä. Aloittaessani työt säälin pientä niin kovasti, että aloin taas tutkia nettiä, löytääkseni pojulle sopivan kaverin seuraksi. En halunnut, että Paddy kärsisi yksinolosta tai eroahdistuksesta. Halusin kuitenkin seuraavan koiran olevan hitusen helppohoitoisempi -siis turkin suhteen. Tässä vaiheessa tuli Pepe kuvioihin.

ylös / top

Kuinka löysin Pepen

Siinä onkin sitten todellinen persoona. Iso koira pienen koiran ruumissa! Mutta ensin; kuinka löysin tämän pienen pyörremyrskyni: Kävin jälleen tuhottoman määrän infoa läpi. Piti löytää juuri se oikea rotu. Tipsua en halunnut, sillä sellainen on `kaikilla` Suomessa. Varsinkin sellainen vaalea beigen värinen. No, koiran piti myös olla suht` samaa koko- ja painoluokkaa Paddyn kanssa ja tällä kertaa halusin siis helppohoitoisemman turkin omaavan koiran.
Lopulta kuitenkin päädyin tipsuun. Ensinnäkin sen turkki on helppo ja löytäessäni kuvan mustasta tipsusta ihastuin siihen täysillä. Ainoa todellinen huolenaihe oli löytää oikea kasvattaja, sillä tipsua on jalostettu varsinkin Suomessa jonkin verran…
Näin siis kävi. Netissä törmäsin tähän mustaan tipsuun ja ihastuin siihen välittömästi! Rakkautta ensi silmäyksellä siis. ;) Olin todella onnekas löytääkseni haluamani silloin kun sen halusin. Pepe oli silloin Camelot-nimellä kulkeva pentu ja melkein luovutusikäinen. Mailasin ja soitimme kasvattajalle ja sovimme tapaamisen. Ja sitten eräs TODELLA KYLMÄ aamu lähdimme ajamaan kohti Kuorttia kartta kädessäni pentua hakemaan.
Nykyään harmittaa ainoastaan se, etten ole ottanut mielestäni tarpeeksi aikaa Pepen treenaukseen. Suurimman osan Pepe on oppinut Paddyä matkimalla kun olen sitä komentanut. Pepe tosiaan tottelee, yleensä. Joskus se haukkuu ääniä, asumme kerrostalossa ja sitten vielä sillä on paha tapa hyppiä ihmisiä (ja muita) vasten/päälle. Sitä ollaan todellakin treenaamassa pois enkä ole koskaan sallinut sen hyppiä minua vasten. Joten se tapa saadaan karsittua toiv. pian pojan aikuistuessa. Pepe ei ole aiheuttanut pahoja tuhoja; pentuna sillä joskus oli ollut lenkkari nakertelu-leluna ja onhan lipastossani koloja Pepen hampaiden kasvun jäljiltä –ei tosin liiiiiiiiiian pahoja. Pepe on vain pieni otus, joka rakastaa elämää, on täynnä energiaa ja rakkautta jota jakaa kaikille.
Molemmat koirat ovat todella rakkaita. Kun tulen aamulla töistä ja painun nukkumaan rapsuttelen Paddyä hetken ja sitten se siirtyy pääni vierelle nukkumaan ja sitten pikkuinen Pepe painautuu kainalooni saadakseen osansa hellyydenosoituksista. Olen aivan ihastuksissani niistä, sydäntä ja sielua lämmittää kun saan niiltä nuolaisuja tai kun ne innostuvat ulosmenosta eivätkä meinaa pysyä aloillaan :) Kaiken kaikkiaan: ei ole paha olla minä!

ylös / top

How I found Paddy

Paddy`s my very first pet ever and the first couple of months were great fun! Actually it`s not a lot different from taking care of a small child -don`t get angry, I do know the difference!
I`ve wanted a dog since I was about 5years (I think most girls do at that age). I`d even planned getting one every now and then and from time to time I did start to research about different breeds and how to train a dog, take care of it etc.
Again this was one of those times when my interest in dogs exponentially grew for a moment. I`d started to look at dog pics and info in fall 2003 and in spring 2004 -I don`t know how exactly I found the bolognese breed but I did. I had always told myself I`d never get a small, white, fluffy, furball -though I thouht they were cute, I just figured It`d be too much of a cliché to be a blond with a blond curlyfurred dog! But obviouslu I got over that thought.
Just before Christmas 2004 when I moved into my own appartment I had decided to get a dog -a bolognese if possible, and as soon as possible. And when I finished my job at the last place I worked at and got a good amount of money (it would`ve seemed like that to any ex-student!) I knew that some of that money would go into a dog.
My ex-boyfriend and I went to this breeders house in Nousiainen, Finland to see the puppies and it was settled then and there. I had to have one of these cute lill` things! My ex totally agreed with me -he LOVED all animals and I... I thought they were the sweetest things I`d ever seen.
I know we spent too much of the breeders time when we sat there drinking coffee and getting to know the pups. But I truly believe that she and her family were kinda ok with it or at least understood us. We were totally infatuated. And the breeder and her family were so nice it felt as if I`d come to visit my aunt or something.
I was so nervous and excited and thrilled and... I had never had to take care of anyone/anything by my very own before! I spent couple of nights just tossing and turning, thoughts running in my head and finally when we got Paddy home...
He`s such a good little boy. And an excellent breed for a first dog if you don`t mind the grooming which does take time to maintain. All went well with training him and he was quick to learn, obidient and eager to please. But when I had to go back to work I felt sorry for the poor dear and started looking for a friend for him. This is where Pepe came into the picture...

ylös / top

How I found Pepe

I went through a bunch of info again to find a fittin` breed and finally settled with the tibetan spaniel though at first I wasn`t very keen on the breed because it`s very commonl over here –seems like everyone has one. It was almost the same size and weight as a bolognese and its fur is very easy maintenance which was one of my my main interest because Paddys fur takes so much time and effort to take care of.
The only real worry was that though we have many breeders here in Finland you have to be carefull about the dogs pedigree coz it`s been bred overly much (- in my opinion!) and I also had my eye on a black tibbie so I really lucked out when I found one that was almost old enough to be given away. I @mailed the breeder and later called. Then one VERY COLD morning we were off to get our new pup. Paddy had to be left at home alone. It was good of my ex`s dad to take Paddy out and spend time with the dog so he didn`t have to stay alone too long -the dog that is.
Pepe was really cute running around with his syblings and other pups from the other litters. He sat regally on the scale (the breeder said he always did that!?) and looked at the hustle and bustle around him before running back into the games.
This time around I knew what to expect and was calmer and actually knew what to ask from the breeder. She seemed like someone I could in `real life` be a friend of. She was really nice and helpfull. She was teary-eyed when we took Pepe out through the cold winter into the readily heated car. br>I`m sorry to say I haven`t taken enough time to train Pepe but he`s doing ok anyways. The commands I give to Paddy Pepe learned just like that! And also the few I actually taught him. He obeys... Usually :). He hasn`t got into much trouble or chewed on furniture too much or even my shoes. He`s just a tiny lill`dog who thinks life was made for him to enjoy it. He`s always full of energy and has affection to give for everyone.
Life with both pups has gone really well. They learn quite easy and obey fairly well. I`ve actually heard other dog owners comment on how they wish their dogs would obey as well as mine do... And most of them have had a dog or many dogs before. It kinda makes you wonder what they`re doing with their dogs and how they`re teaching them -or do they train the dogs at all???

ylös / top

Virallista

Pika | Quick

The basics

Kuinka löysin Paddyn

Kuinka löysin Pepen

How I found Paddy

How I found Pepe